Yksi astrologian ikuisuuskysymyksiä taitaa olla tämä makrokosmoksen vaikuttamisen tapa omaan mikrokosmokseemme. Millä ihmeen tavalla planeettojen liike kytkeytyy ihmissielun, ihmishengen, ihmiskehon tapahtumiin ja liikkeisiin?
Jos me hahmotamme koko maailmankaikkeuden erilaisten, eri tavoilla ja eri tasoilla toisiinsa kytkeytyvien tietoisuuksien ikuiseksi tanssiksi, selitystä ei oikeastaan edes tarvita. Minä tiedän, että minulla on muiden katseelta salattu maailma, joka ilmenee näille muille vain seurauksissaan. Käteni heilautus näkyy merkkinä sisäisestä elämästäni, mutta ei se tietoinen päätös, joka on liikkeen takana.
Me olemme olentoina jopa itsetietoisia, tietoisia omasta erillisestä olemassaolostamme ja omasta erityislaadustamme. En osaa kenenkään muun puolesta näin ollen ajatella tai hahmottaa, mutta tässä tietoisuudessa, jossa Minä Olen, on aika järjetön ajatus, että valtava kosminen kaikkeus synnyttäisi yhden osan, joka olisi sitä itseään tietoisempi.
Näitä alussa mainitsemiani vaikutussuhteita on toki tutkittu vuosituhansien ajan. Itse olen vahvasti omalla totuuksien arvottamisellani tullut siihen tulokseen, että ajatus astraalisesta kehosta, jonka energiakeskusten (eli ”chakrojen”/”lootuskukkien) yhteys planeettavoimiin on olemassa, on kokemuksen mukaan perusteltu. Planeettavoimat ovat siis henkisiä voimia ja näiden planeettojen liike on näiden voimien ulkoinen kuva, samalla tavalla kuin käteni liike on henkisessä tapahtuneen päätökseni tulos. Jotkut ihmiset, jotka ovat kehittäneet henkisiä voimiaan, tietoisuuttaan erilaisin harjoituksin, näkevät näissä ihmisen energiakeskuksissa tapahtuvia liikkeitä ja muutoksia.
Itse joudun enemmänkin tutkimustyön ja meditatiivisen ajattelun kautta selvittämään näitä kysymyksiä. Olen päätynyt aika pitkälle sellaisiin ajatuksiin, että planetaaristen tekijöiden sijainnit ja kulmat syntymäkartallamme ovat eräänlainen henkinen DNA, joka kertoo oman kehitystiemme vaiheesta ja sen haasteista ja mahdollisuuksista tämän inkarnaation aikana. Tämä rakenteemme on oman kehitystyömme ja tasapainottamisemme kohteena joka ikinen päivä. Tämä sisäisen ja ulkoisen elämämme vuorovaikutusprosessi tapahtuu niiden ”säätilojen” vallitessa, jotka planeetat ja kiintotähdet kunakin päivänä omien lakiensa mukaan järjestävät. Meillä on kaikilla täysin yksilöllinen henkinen rakenne, joka suhtautuu tähän ulkoiseen henkiseen rakenteeseen yksilöllisyytemme ehtojen mukaan.
Mutta tässä henkisessä suursäätilassa, jossa me kaikki elämme elää myös meidän samankaltaisuutemme osana kosmoksen kokonaisuuden henkistä elämää. Kuten auringonpaiste ilahduttaa useimpia, on myös ”astraalisella säätilalla” kaikille yhteisiä kokemuksellisia laatuja. Miten me tulkitsisimme tässä tilanteessa Saturnuksen ja Jupiterin kaksoistähden laatua, mihin se meitä inspiroi, mitä kokemuksia se meissä herättää? Ehkä se herättää myös kysymyksen siitä, miten voin vahvistaa yhteyttäni ja ymmärrystäni tälle ylitajuiselle kosmiselle elämälle…
Talvipäivänseisaus on minulle itselleni, ehkäpä opiskelemani mukaisesti, meditoinnin ja rukousten vahvistamana jo itsessään ”henkinen kesäpäivänseisaus”, kosmisen sisäisen elämän vahvinta aikaa: kun kesällä aistit täyttyvät ulkoisen elämän kukoistuksesta, talven sydän sykkii henkistä voimaa, vähittäisen parantumisen vahvistavaa valoa… Nyt Jupiter ja Saturnus yhtyvät tässä hetkessä ja muodostavat valtavan parantavan henkisen ”kaksoistähden” ulkoisen ilmentymän.
Saturnuksen henkiset voimat elävät meissä Kruunuchakramme voimissa. Jupiter hallitsee Otsachakraamme, joka meissä edustaa ”pään viisautta”, korkeampaa ajatteluamme. Kosmos siis auttaa meitä nyt luomaan tahdonkanavan kruunumme kautta omaan muistiimme, joka on meidän osamme kosmisesta muistista. Jupiter taas auttaa meitä ymmärtämään tämän ehkä varsin epämääräisesti muistamamme. Kun me sanomme ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”, me sanomme tosiasiassa myös: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi, koska se on Minun tahtoni, jota en enää muista.”
Me voimme siis kruunata itsemme oman yksilöllisyytemme hallitsijaksi! Tämä ”koronaatio”, nämä kruunajaiset on tarkoitettu kaikille! Jupiter asuu meissä kaikissa Ajattelumme Kuninkaana. Hän auttaa meitä ymmärtämään sen, mistä syntyy oikeutus, ja mistä syntyy voima. Nämä syntyvät siitä, että ymmärrämme rakentavamme parempaa maailmaa ja siitä, mitä se tarkoittaa juuri Minun kohdallani.
Aloitin vuoden blogit kirjoittamalla yhdestä näkökulmasta koronasta. Tämä taivastapahtuma, joka on Joulun todellinen sydäntä vahvistava oivallusten ja voimaantumisen toistuva ikihetki, pyrkii antamaan meille takaisin oman voimamme, joka on meidän ikuisessa olemuksessamme. Meidän tietoisuutemme on ikuisen tietoisuuden ikuinen osa. Jupiterin ja Saturnuksen voimat täyttävät odotuksen, eli adventin, tyhjän tilan. Saturnus edustaa kaurismaisen ”maallisen rakentajan” lisäksi avautuvaa karmaa, ihmiskunnan tulevaisuutta, jota Jupiter ”filosofikuninkaanamme” opettaa meille. Tämä kaksoistähti opettaa meille omaa kosmisuuttamme, omaa voimaamme, mitä mikään pelko, ahdistus ja tukahduttaminen, ei voi sammuttaa.
Kaikilla on ainakin toistaiseksi vapaan valinnan oikeus. Minä valitsen kosmisen hovin. Minä kruunaan itseni tänään yhteyteen ja ymmärrykseen. Minulla on välitön oikeus tahtooni ja ajatteluuni, joka todellisena syntyy ja ilmestyy kosmisen yhteyteni kautta. Tämä on se hetki, kun otan oman Kruununi, annan sen kohtaloni enkeleille ja annan sen laskeutua ”rakkaan velvollisuuteni” painona otsalleni. Minulla on valta ja voima, kun annan kunnian sille ilolle, joka on oman tehtäväni vähittäisessä löytämisessä ja sen vähittäisessä jakamisessa Teidän kanssanne.
Meillä kaikilla on kruunajaiset, meillä kaikilla on Kruunu.
