Taidan kirjoittaa liian harvoin blogeja. Tai mistä minä tiedän. Tämä aika on vähän outoa. Kaikki pelkojen vellominen ulkopuolellamme ja sisällämme tuottaa henkistä halvaantumista, jossa mikään ei oikein motivoi, eikä innosta. Kaikki hukkuu turhuuteen ja epävarmuuteen. Jos tämä kaikki nyt kosahtaa ihan kunnolla, niin miksi minä kirjoittaisin keskinkertaisia blogeja, jotka eivät kiinnosta varmaan edes ketään? Onko kukaan muu turhautunut, edes ajoittain? Enkö minä ole jo liian vanha, eikö kaikki ole jo takana, olisi hienoa, mutta… Ja niin edelleen.
Tämä on nyt siis Tarot-kategorian blogi, joten tarotvihamieliset voivat sulkea tämän laatikkoon tässä vaiheessa, haudata laatikon ja poistua Mielekkäämpiin Hommiin. Jokaisen Tarot-aiheisen blogin lähtökohta on satunnaisesti nostettu Tarotkortti, arcanum, avoin salaisuus. Jokainen arcanum on arkkityyppinen symboli elämän erilaisista tasapainotilanteista, se kysyy ja aiheuttaa vaivaantuneen tyhjän tilan, johon on itse vastattava syventymällä. Kutsuvat syventymistä meditaatioksi. C.G. Jung, joka länsimaisessa psykologiassa pääsi lähimmäs ”henkisen maailman kynnystä”, tajusi työssään, että mielen häiriöiden hoidossa ja tasapainon palauttamisessa arkkityypit ovat avain, ne ovat mielenterveydelle hänen mukaansa yhtä tärkeitä, kuin esimerkiksi munuaiset ovat fyysiselle keholle.
Ilmankos ollaankin näin syvällä täydellisessä henkisessä happikadossa. Meiltähän pyritään estämään jopa ihan tavallinen fyysinen hengitys. Meidän tulee hengittää, ottaa hyvä henki, antaa käytetty eteenpäin, puhdistua.
Mistä me puhumme? Turhauduitko jo? Me puhumme Merkuriuksen alueen, hengityksen alueen, salaisuudesta, Miekkojen seiskasta, Elämänpuussa se sijaitsee kohdassa Voitto, ja sen nimi on Turhautuminen, Turhuus…
Mikä hemmetin Voitto Turhautuminen sitten muka on? Siten kuin minä ymmärrän asian, Elämänpuun sefira (se piste siellä Elämänpuussa… ) numero seitsemän kuvaa menneisyyden voimia meidän elämässämme. Kaikki on pohjimmiltaan hengitystä. Ja kaikki ajassa tapahtuva hengittää sisään ja ulos, loputtomissa rytmeissä ja taajuuksissa.
Olet saattanut kuulla kosmisesta suurvuodesta. Sen pituus on noin 25 920 vuotta, ihmisen arkkityyppisen mallielämänkaaren aikaisten hengityskertojen määrä on sama. Kaikki on yhteydessä toisiinsa, kutoen toisiinsa erilaisia rytmien variaatioita ja sävelten teemoja teoksesta Elämä.
Menneisyys vaatii meiltä hengityksen omaista jatkuvaa voittamista. Me kuolemme, jos emme hengitä, ellemme osallistu Elämän rytmiin. Kun meiltä viedään pelon voimin yhteys tähän hetkeen ja tulevaisuuteen, jäämme menneisyytemme kellastuvaksi valokuvaksi, pysäytetyksi haamuksi siitä, mitä me olimme. Me emme ole se, meidän on voitettava se, mikä olimme, mutta silloin meidän on tässä hetkessä nähtävä tulevaisuus, mikä tahansa syy, mikä voittaa turhautumisemme lannistavan voiman. Turhautuminen, oma riittämättömyys, elämän merkityksettömyys, ikuiset noidankehät; ne ovat meidän vastavoimamme ja meidän voittomme avain. Kasvu on aina voitto! Turhautuminen, joka syntyy omakuvastamme, joka ei ole totta, on meidän voittomme avain. Me emme ole kellastunut valokuva jostakin nostalgisesta itsestämme, joka kuvittelemme olleemme.
Miekat edustaa tiedostamista, muutosta suhteessa itseemme ja muihin, purifikaatiota, puhdistumista. Meidän täytyy hengittää ulos turhautumisemme, ilman naamioita, koko ajan valmiina, avoimena. Miten ihmeessä teen sen nyt? Tänään, maskien anonyymissä hautaparaatissa. Koko tämä irvokas näytelmä pyrkii saamaan meidän turhautumisemme voittamaan itsemme ja tarpeemme. Miekkojen seitsemän vahvistaa päättäväisyyttämme hengittää ulos epäuskomme hapeton ilma. Me emme ole menneisyytemme ”ikuisen paluun” tappava toisto, vaan hetkeen heräävä tahto.
Nyt meille riittää pienikin pintahengitys, hengissä pysyminen, jokainen askel ja pieni teko, vaatimaton toimi, joka siirtää jotakin pientä vähän parempaan on Voitto, seitsemännen sefiran kehotus ja pyyntö. Me olemme. Oleminen on tulemista, jostakin, johonkin. Tämä blogi, kaikessa mahdollisessa turhuudessaan, ehkä tarpeellisuudessaan, ehkä pienenä lahjana jonkun yksinäiseen aamuun on Miekkojen Seitsemän, Voitto Turhautumisesta, voitto siitä velttoudesta, johon ajan kipeys imee minunkin voimaani. Kiitos Sinulle, että sain kirjoittaa, että luit tänne asti. Eli voitit.
Kasvu on ihmiselle, ikuisuusolennolle, ikuisuuden mittainen hengitys valon ja ravinnon, Isän ja Äidin lapsena. Pidetään huolta molemmista, yhteydet kunnossa. Hengitys sekä sisään, että ulos, ylös ja alas. Kohdataan turhautuminen aina hengittämällä syvään, samalla katsoen kaikkia niitä, joiden katseessa näkyy sama: Minä Olen. Silloin Minä en ole menneisyyteni kuva, ja tulevaisuuteni saa välähtää lähes aavistamattomana jossain katseessa. Me olemme, aina kohdatessamme mysteeritemppelissä, ihmisyyden ikonisuuden äärellä. Lähes tukahduttavaa on se pienuus ja heikkous, joka täytyy venyttää ikuisuuden mittaiseksi tarinaksi itsensä voittamisesta ja Itseensä syntymisestä. Se on taideteos kosmoksen kaikissa rytmeissä, toden, hyvän ja kauniin ravitsevassa juopumuksessa.
Tähtipoika
-Timo Kalliokoski
Write a comment
Anita (Wednesday, 09 December 2020 17:38)
Juuri nämä asiat osasit mainita, ne hiostavat ja vaivaavat...